Jumpsis humpsis humpsuittia ja ihan perusmekkoa!

Ompeluinnostus orastaa näin kevään tullen. Pikkumiehellä on sopivasti tarvetta uudelle jumpsuitille ja Verson puodista tilasin siihen sopivaa skeittirobojoustofroteeta. Ruskeat resorit kädenteillä, lahkeensuissa ja taskunsuissa tasoittavat kivasti kokonaisuutta. 

Skeittirobona tässä iloitsen.

Nousen korkeuksiin ja taakse vilkaisen.

Kun tie on selvä, alas pudottaudun mätkähtäen.

Hih, hih hihkun vaan, äiti etpäs minua kiinni saa.

Uudestaan haluan mennään vaan,

kunnes kuvat kamerasta mä nähdä saan.

Tässä jumpsuitissa on sivusaumassa puoliympyrätaskut, iso huppu ja näkösällä oleva vetskari. Jumpsuitin kaavan olen aikaisemmin tehnyt koossa 74/80. Sitä sitten muokkasin seuraavaan kokoon ja tämä on kokoa 86/92. Malli on rennon löysä, eikä varmasti kiristä eikä ahdista mistään.

Huppua ei poika ole vielä tottunut pitämään päässä ja hän vetää heti pois, jos sitä yritän hänen päähänsä kokeilla.  Pääntie tulee aika matalalle, jotta vetoketju ei pääse raapimaan leukaa eikä ihoa muutenkaan, kun alla tulee pidettyä bodya. 

Tässä näkyy koko puku. Taskupussi on ommeltu etukappaleelle tikkaamalla kaksoisneulaompeleella etukappaleen päältä. Sekä vetoketju että huppu on myös tikattu samaisella ompeleella.

Tämä riemukukkakuosi inspiroi edelleen. Kun näin kyseisen joustofroteen Royal-tuotteella oranssina, ei ollut epäilystäkään enkö tilaisi. Pikkulikka sai siitä ihan perusmekon, kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä kuosi pääsee loistamaan. Hihansuut ja pääntie on kantattu ruskealla resorilla. 

Merinovillaa ylle!

Jo aiemmin olen ihastunut merinovillan pehmeyteen ja miellyttävyyteen. Nyt ihanat merinovillakuosit innoittivat ompelemaan. Ja kävihän se ompelukoneellakin, kun saumuri on ollut varikolla pidempään.

Tämä kypärälakki on samalla myös kauluri ja kaksinkertaisena on täysin riittävä pakkassäälläkin. Piirsin itse kaavan hyväksi todetun kypärälakin avulla. Hieman jäi vielä kehiteltävää malliin, sillä ensin ajattelin, että kanttaan reunat, enkä siksi jättänyt saumanvaroja kasvojen aukkoon. Suosikkilakki tästä silti tytölle tuli. Merinovillan tilasin Pehemiältä.

Lakin selkäpuolelle ompelin siksak-ompeleella kuminauhan kiinni, joten se kiristää sopivasti niskan kohdalta lakkia. Vuorikankaana on vastaavaa merinovillaa luonnonvalkoisena. Se on tilattu vuosia sitten Shelbystä. 

Samaan aikaan ompelin tytölle myös merinovillaiset aluhanskat. Kivasti sain tuon maatuskakuvion hanskojen etumukseen. 

Tämän ihanan naali kuosin löysin Royal-tuotteelta. Siitä sai pikkumies hengittävän aluslakin. Tämänkin kaavan kehittelin valmista kypärämyssyä apuna käyttäen. Huomasinpa, että aika runsaasti saa keskikappaletta venyttää, että lakkiin tulee hyvä muoto.

Myös tähän lakkiin ompelin kuminauhan lakin nurjalle puolelle selkäkappaleelle.

 Ja itselleni ompelin myös lämmintä ja kaunista. Kaksinkertaisia sekä pipo että hanskat. Tässä innostuksessa ompelin myös hanskoja myyjäisiin ja ilokseni ne kävivät kaupan siellä.

 Perushousuja olen ommellut useammat mustasta velourista. Tässä yhdet kapeanmalliset talvileggarit, jotka lähtivät kummitytölle.

Pakko vielä laittaa muutama neule ja virkkaustyö. Joulukuun (2013) Modassa oli tällainen yksinkertainen paperinarulyhdyn ohje. Oikeinnurin neulottu paperinaruneulos kiedotaan lasin ympärille ja tulos on näin kaunista ja tunnelmallista.

Joulukuusemme sai alusmatoksi tällaisen pipari-maton. Minulla oli ruskeaa paksumpaa trikookudetta vain pieneen mattoon ja siksi muokkasin tuota Kauhavan kangasaitan paljon käytettyä virkatun maton ohjetta, jotta sain sellaisen pienemmän pitsimaton. 

Korkkareiden uudet varret

Nämä suosikkikenkäni näyttivät iän vanhoilta, vaikka enkös minä viime talvena nämä kengät hankkinut. Epäilinkin ostaessani, miten pellava kestää kengän varressa ja niinhän siinä kävikin, että muutamassa kuukaudessa varret kuluivat tosi nuhjuisen näköiseksi. Apu löytyi neulepuikoistani ja jämälangoista. Halusin säilyttää samaa värimaailmaaa ja siksi yhdistin neuleesen kolmea eri lankaa. Neuloin tasona aloittaen palmikoilla ja sitten vaihdoin sileään neuleeseen. Ompelin neulekappaleet kenkään ompelukoneella ja osittain käsin. Somistin varren vielä neliönapilla. Aivan uutuutta hohtavat taas ja mieli on vielä parempi kuin, jos olis ostanut uudet kengät. 

 Tässä kuvassa näkyy toisen kengän vanhaa vartta. Vetoketjun viereen pystyi aivan hyvin ompelemaan neuletta. Yläreunaan jätin sitten kuitenkin näkyviin tuon nahkareunuksen, vaikka mietin, olisiko pitänyt kiinnittää reunus aivan ylös asti.

Paksu ja lämmin varsi kengissäni.

Nyt leikitään enkeleitä

Enkelin siipiin olen ostanut kankaan jo pari vuotta sitten. Siivet ovat jääneet toteuttamatta, vaikka suunnitelma olisi ollut valmiina jo siitä asti, kun oppilaiden kanssa niitä muutama vuosi sitten ahkeroitiin. Jouluisin enkelin rooli on se suosituin ainakin meidän perheessä ja siksi ajattelin, että tehdään sitten kerralla kaikille. Ja niitähän tuli vielä reilummasti.

Seuraa enkeliä -leikkiä leikittiin pihalla kymmenen asteen pakkasessa. Liihottelut jatkuivat sisällä ja kyllä saavatkin lennellä, sillä näiden siipien pitäisi kestää joulusta jouluun. 

Kangas on Jyskistä, valkoista reilusti venyvää ja vähän kiiltelevää veluuria. Sitä myytiin kolmen metrin pakoissa. Kolmesta metristä sain seitsemät siivet, kolmet isommat ja neljät pienemmät. Piirsin kaavat pahville ja niiden perusteella leikkasin kankaan jokaiseen siipeen kaksinkertaisena.

Siiven sisälle leikkasin vahvaa rautalankaa, joka pingottaa siiven oikeaan asentoon. Rautalangan taivutin jo valmiiksi siiven muotoon. Siiven toisessa sivussa olevasta 

 aukosta sain pujotettua rautalangan siiven sisään, jonka jälkeen taivuttelin rautalangan päät yhteen.

Liitoskohtaan teippasin vielä maalarinteippiä, jotta rautalangan terävät päät eivät pääse raapimaan siipien käyttäjää. Kun siivet oli saatu muotoon, ompelin ne aukkokohtien kohdalta kiinni toisiinsa. 

Siipien sisäpuolelle ompelin vielä kaksinkertaisen soikean kappaleen, johon sitten kiinnitin kuminauhat.

 Lopuksi vielä taivuttelin siiven päitä hieman ulospäin. 

Lisäys: Siivet pääsivat lentelemään perhon lailla lastenhuoneen seinälle!

Piparipiltit

Vihdoin koitti se aika vuodesta, jolloin sai taas kaivaa kaapista lapsille piparinutut ylle. Pikkumiehelle viimevuotinen oli tietysti pieni, eikä kangasta ollut kuin pikkupala jäljellä. Siitäkös idea sitten lähti. Jämäpalan lisäksi käytin tähän yhden kirpparilta löydetyn velourpuseron. Huppariin tarvitsin myös taskut, jotta piparikangasta pilkahtele mahdollimman monesta kohtaa. Etukappale oli leikattava kahtena kappaleena, joten vaihtoehtona kiinnitykseen oli vetoketju tai nepparit. Kaapista ei löytynyt sopivaa vetoketjua, niin päädyin neppareihin. Kaavan piirsin itse kokoon 80. Apuna käytin jotain vanhaa Ottobren kaavaa.   

Taskunsuihin saumuroin kaksinkertaisen kapean resorin reilusti venytettynä, jolloin saumanvarat kääntyvät siististi nurjalle. Taskupussi on yksinkertainen ja on kiinnitetty kaksoisompeleella etukappaleelle. Hihansuissa on resorina piparikangas, jonka sisässä kulkee leveä kuminauha. Nepparilista on käännetty kaksinkertaiseksi.

Pikkuisäntä osaa jo kävellä ja pehmeän sängyn päälläkin kävely sujuu. Huppari on kiva, lämmin ja helposti päälle puettava. 

Tässä vielä edellisvuonna ompelemani mekot, jotka vielä mahtuivat tyttöjen päälle. Kaavan olen piirtänyt alkuperäisestä metsolan piparimekosta.

Jotain valmista syksyyn

Syksyn tullen tämä Metsolasta taannoin ostettu kuviovelour pääsi vihdoin lepäämästä kangaslaatikostani. Kangaspalasta olisi saanut eskaritytölle hupparin, mutta hänellä alkaa omaakin mielipidettä olla, niin kuuntelin ja tein hänelle pitkähihaisen mekkotunikan ja uuden lippiksen. Työtä tein monen viikon aikana, aina hetken kerrallaan ja silti keskeytyksiä tuli paljon. Mutta mitään ei valmistu hetkessä, sen on lähikuukausina saanut todeta ja opettelemista riittää edelleenkin.

Mekko on muuten saman mallinen kun edellinen mekko, mutta nyt kangasta oli käytettäväksi reilusti levenevään helmaa. Helma on myös kaareva. Yläosa on melko tiukka. Kaitelehuolittelun tein ajanpuutteessa vain pääntielle. Tummanruskea resori oli käytetty loppuun, mutta kangasvarastostani löytyi vanha R-collegtionin trikoopaita, josta sain tosi hyvälaatuisen ja napakan kaitalehuolittelun. Kädentiet ja helma on tikattu kaksoisneulalla.

Sovituskuvat on otettu tulevasta kodista, johon tässä loppusykyksystä muutetaan. Ihanin paikka siellä lienee juuri tuo yläkertaan johtava portaikko. Kyllä sinne jo mieli halais asumaan, mutta täytynee vielä malttaa mielensä, että saatais vielä makuuhuoneet täysrempan kourista valmiiksi.

Vanha Singer-kaunokkini (ensimmäinen sähkökäyttöinen Singer- ompelukone) pääsi vähän hommiin, kun ompelin muutaman tuttiketjun vauvalahjoiksi. Aivan huippu ommella tällaisella. Aion ottaa aktiiviseen käyttööni ja pitää sitä koko ajan esillä tupakeittiössämme.

Mariraitaa ja pikkuinen Sinipiika -tuunaus

Jäi alkukesällä kuvaamatta tämä marimekon trikoosta ommeltu hihaton tunika. Tunika syntyi kangaskaapin tyhjennysprojektin johdosta ja tätä oli kesällä mukavan vilpoisa päällä, mutta näin syksyn tullen käy myös hyvin neuletakin alla. Asuun sopivat helmet olen ostanut viime kesänä Porvoon vanhan kaupungin torilta.

Sinipiika -hellemekko on tuunattu omasta 3/4 hihaisesta KappAhlin puserosta, joka jäi käyttämättömänä vaatekaappiini. Perhosmaiset hihat olen ommellut puserossa olleista hihansuista. Mekon alareunaan hyödynsin puseron alareunan rimpsut. Tämän olen tehnyt ehkä vuosi sitten, eikä minulla valitettavasti ole kuvaa alkuperäisestä puserosta.