keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Korkkareiden uudet varret

Nämä suosikkikenkäni näyttivät iän vanhoilta, vaikka enkös minä viime talvena nämä kengät hankkinut. Epäilinkin ostaessani, miten pellava kestää kengän varressa ja niinhän siinä kävikin, että muutamassa kuukaudessa varret kuluivat tosi nuhjuisen näköiseksi. Apu löytyi neulepuikoistani ja jämälangoista. Halusin säilyttää samaa värimaailmaaa ja siksi yhdistin neuleesen kolmea eri lankaa. Neuloin tasona aloittaen palmikoilla ja sitten vaihdoin sileään neuleeseen. Ompelin neulekappaleet kenkään ompelukoneella ja osittain käsin. Somistin varren vielä neliönapilla. Aivan uutuutta hohtavat taas ja mieli on vielä parempi kuin, jos olis ostanut uudet kengät. 

 Tässä kuvassa näkyy toisen kengän vanhaa vartta. Vetoketjun viereen pystyi aivan hyvin ompelemaan neuletta. Yläreunaan jätin sitten kuitenkin näkyviin tuon nahkareunuksen, vaikka mietin, olisiko pitänyt kiinnittää reunus aivan ylös asti.
Paksu ja lämmin varsi kengissäni.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Nyt leikitään enkeleitä

Enkelin siipiin olen ostanut kankaan jo pari vuotta sitten. Siivet ovat jääneet toteuttamatta, vaikka suunnitelma olisi ollut valmiina jo siitä asti, kun oppilaiden kanssa niitä muutama vuosi sitten ahkeroitiin. Jouluisin enkelin rooli on se suosituin ainakin meidän perheessä ja siksi ajattelin, että tehdään sitten kerralla kaikille. Ja niitähän tuli vielä reilummasti.
Seuraa enkeliä -leikkiä leikittiin pihalla kymmenen asteen pakkasessa. Liihottelut jatkuivat sisällä ja kyllä saavatkin lennellä, sillä näiden siipien pitäisi kestää joulusta jouluun. 
Kangas on Jyskistä, valkoista reilusti venyvää ja vähän kiiltelevää veluuria. Sitä myytiin kolmen metrin pakoissa. Kolmesta metristä sain seitsemät siivet, kolmet isommat ja neljät pienemmät. Piirsin kaavat pahville ja niiden perusteella leikkasin kankaan jokaiseen siipeen kaksinkertaisena.
Siiven sisälle leikkasin vahvaa rautalankaa, joka pingottaa siiven oikeaan asentoon. Rautalangan taivutin jo valmiiksi siiven muotoon. Siiven toisessa sivussa olevasta 
 aukosta sain pujotettua rautalangan siiven sisään, jonka jälkeen taivuttelin rautalangan päät yhteen.


Liitoskohtaan teippasin vielä maalarinteippiä, jotta rautalangan terävät päät eivät pääse raapimaan siipien käyttäjää. Kun siivet oli saatu muotoon, ompelin ne aukkokohtien kohdalta kiinni toisiinsa. 
Siipien sisäpuolelle ompelin vielä kaksinkertaisen soikean kappaleen, johon sitten kiinnitin kuminauhat.
 Lopuksi vielä taivuttelin siiven päitä hieman ulospäin. 

Lisäys: Siivet pääsivat lentelemään perhon lailla lastenhuoneen seinälle!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Piparipiltit

Vihdoin koitti se aika vuodesta, jolloin sai taas kaivaa kaapista lapsille piparinutut ylle. Pikkumiehelle viimevuotinen oli tietysti pieni, eikä kangasta ollut kuin pikkupala jäljellä. Siitäkös idea sitten lähti. Jämäpalan lisäksi käytin tähän yhden kirpparilta löydetyn velourpuseron. Huppariin tarvitsin myös taskut, jotta piparikangasta pilkahtele mahdollimman monesta kohtaa. Etukappale oli leikattava kahtena kappaleena, joten vaihtoehtona kiinnitykseen oli vetoketju tai nepparit. Kaapista ei löytynyt sopivaa vetoketjua, niin päädyin neppareihin. Kaavan piirsin itse kokoon 80. Apuna käytin jotain vanhaa Ottobren kaavaa.   

Taskunsuihin saumuroin kaksinkertaisen kapean resorin reilusti venytettynä, jolloin saumanvarat kääntyvät siististi nurjalle. Taskupussi on yksinkertainen ja on kiinnitetty kaksoisompeleella etukappaleelle. Hihansuissa on resorina piparikangas, jonka sisässä kulkee leveä kuminauha. Nepparilista on käännetty kaksinkertaiseksi.


Pikkuisäntä osaa jo kävellä ja pehmeän sängyn päälläkin kävely sujuu. Huppari on kiva, lämmin ja helposti päälle puettava. 

Tässä vielä edellisvuonna ompelemani mekot, jotka vielä mahtuivat tyttöjen päälle. Kaavan olen piirtänyt alkuperäisestä metsolan piparimekosta.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Jotain valmista syksyyn

Syksyn tullen tämä Metsolasta taannoin ostettu kuviovelour pääsi vihdoin lepäämästä kangaslaatikostani. Kangaspalasta olisi saanut eskaritytölle hupparin, mutta hänellä alkaa omaakin mielipidettä olla, niin kuuntelin ja tein hänelle pitkähihaisen mekkotunikan ja uuden lippiksen. Työtä tein monen viikon aikana, aina hetken kerrallaan ja silti keskeytyksiä tuli paljon. Mutta mitään ei valmistu hetkessä, sen on lähikuukausina saanut todeta ja opettelemista riittää edelleenkin.
Mekko on muuten saman mallinen kun edellinen mekko, mutta nyt kangasta oli käytettäväksi reilusti levenevään helmaa. Helma on myös kaareva. Yläosa on melko tiukka. Kaitelehuolittelun tein ajanpuutteessa vain pääntielle. Tummanruskea resori oli käytetty loppuun, mutta kangasvarastostani löytyi vanha R-collegtionin trikoopaita, josta sain tosi hyvälaatuisen ja napakan kaitalehuolittelun. Kädentiet ja helma on tikattu kaksoisneulalla.
Sovituskuvat on otettu tulevasta kodista, johon tässä loppusykyksystä muutetaan. Ihanin paikka siellä lienee juuri tuo yläkertaan johtava portaikko. Kyllä sinne jo mieli halais asumaan, mutta täytynee vielä malttaa mielensä, että saatais vielä makuuhuoneet täysrempan kourista valmiiksi.

Vanha Singer-kaunokkini (ensimmäinen sähkökäyttöinen Singer- ompelukone) pääsi vähän hommiin, kun ompelin muutaman tuttiketjun vauvalahjoiksi. Aivan huippu ommella tällaisella. Aion ottaa aktiiviseen käyttööni ja pitää sitä koko ajan esillä tupakeittiössämme.

tiistai 20. elokuuta 2013

Mariraitaa ja pikkuinen Sinipiika -tuunaus

Jäi alkukesällä kuvaamatta tämä marimekon trikoosta ommeltu hihaton tunika. Tunika syntyi kangaskaapin tyhjennysprojektin johdosta ja tätä oli kesällä mukavan vilpoisa päällä, mutta näin syksyn tullen käy myös hyvin neuletakin alla. Asuun sopivat helmet olen ostanut viime kesänä Porvoon vanhan kaupungin torilta.
Sinipiika -hellemekko on tuunattu omasta 3/4 hihaisesta KappAhlin puserosta, joka jäi käyttämättömänä vaatekaappiini. Perhosmaiset hihat olen ommellut puserossa olleista hihansuista. Mekon alareunaan hyödynsin puseron alareunan rimpsut. Tämän olen tehnyt ehkä vuosi sitten, eikä minulla valitettavasti ole kuvaa alkuperäisestä puserosta.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Kirahviteeppareita!

Nämä kankaat ovat myös poltelleet kaapissani ja sopivasti näin kesällä perusteeppareita tarvitaan. Jokainen lapsonen sai omansa alkuviikon aherruksessa. Ihan työstä kävi tämä ompelu ja lopulta sain ompelukoneenkin huoltokuntoon, kun neularuuvi rusahti rikki. Kaksoisneula jäi paikoilleen, eli niin kauan kuin se ei mene poikki, koneeni on käytössä. Mutta toivotaan, että saan huoltoon jo aiemmin. Mutta ilo oli ommella, kun vähitellen alkaa nuo kanttaukset sujua.


Tilasin isommille tytöille paitaan sopivat ihanat shortsit ainolasta
Ja näihin ruskeat kanttaukset. Sopiva tummanruskea resori myös ainolasta. Näiden teepaitojen kaavan otin Småfolkin teepaidoista. Sanottaisko, että ihana setti. 
Pikkupojalle ruskeana vihreine kanttauksineen. Ja pienen  paidassa on hyvä olla myös nepparit. 

Apilaista kellohelmaa

Tällä viikolla on sakset viununu ja kone surissut, kun kesävaatteisiin on täytynyt saada täynennystä. Vaikka mekkoja on, on silti mukava saada jotain uuttakin päälle. Apilakangas on odottanut luvattoman kauan kaapissa ompeluksia ja ajattelin tuhota ne kerralla, ettei jää kaappiin enää kaivelemaan. Ajatus oli vain nopeasti tekaista jotain ilman kaava ja tarkempaa suunnitelmaa, mutta menihän näihin silti aikaa. Pallohelmamekkoon kuluu kangasta paljon, mutta eihän se haittaa kun nättiä tulee. Näitäkö saisi vain pitää arkenakin päällä, niin tytöt tykkäis, mutta äitipä säästelee niitä tuleviin juhlahetkiin. Ihanasti helmat vaan viuhuivat, kun tytöt juoksivat kuvien ottamisen jälkeen pihalle. Mekot eivät ole identtisiä helman suhteen, mutta kaikki mekot on leikattu vinoon langansuuntaan. Apuna oli yksi viimekesänä tehty hihaton mekko. Olen ihastunut raitaisiin samantyyppisiin mekkoihin ja siksi halusin kokeilla tätä mallia. 
Hihan- ja pääntie on käännetty ja ommeltu kaksoisneulalla. Se helppo ja nopea huolittelutapa, joka toimii näin joustavassa trikoossa hyvin. Helma on myös huoliteltu kaksoisneulalla. Taskuiksi hyödynsin kankaasta jääneet jämäpalat, jotka eivät vielä ehtineet mennä tyttöjen "askartelupussiin", johon tytöt keräävät aina minulta leikatessa jääviä palasia. 
 m


Tarkoitus oli laittaa pääntielle resorikattaukset ja siitä syystä leikkasin pääntiestä vähän liian ison. Siksi ompelin eteen vielä hiuslaskokset ja taakse yhden laskoksen, jotta mekko ei tipahtaisi olkapäiltä. Laskosten alla on kiinnisilitettävää tukikangasta. Tällaista sattuu, kun ei ole valmista kaavaa ja suunnitelmaa, mutta toisaalta, oppii keksimään kaikenlaisia korjaavia tapoja, jotka lopulta voivat olla tosi nättejä ja toimivia. 

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Osattiin sitä ennenkin!

Pääsette taas todistamaan erään takin muodonmuutosta. Äitini ompeli paljon silloin kun olimme pieniä. Tämä takki on nähnyt parhaat päivänsä ja oli jo vähällä, etten ota sitä riesakseni. Taipumukseni yrittää hyödyntää vanha voitti taas ja takki on odottanut kaapin perällä muodonmuutostaan. Tässä on kuitenkin niin ihanan säilytettävä kuosi, että ajattelin yrittää. 

 Ja tällainen siitä tuli. Vaihdoin napit, kanttasin takin uudelleen ruskealla. Irrotin taskut ja kävensin hihansuita. Lisäksi lisäsin ruskeat taskut rauhoittamaan tonttumaista tunnelmaa. Minä tykkään ja niin tykkää tyttökin.


torstai 13. kesäkuuta 2013

Viileisiin kesäpäiviin!

Kuvat kertokoon, miten mieluinen tämä vaate on. Minäkin tykästyin pojan huppareihin. Tämä taitaa olla jo kolmas hupullinen vaate, jonka hänelle ompelin. Tämä versio hupparista on vähän väljempi ja pitempi kuin edellinen. Kangas on Ralliraita -joustofroteeta. Ompeluhetket ovat tiukassa, mutta mulla on kova tahto välillä päästä tämän rakkaan harrastuksen pariin raksa-arjesta huolimatta.
Resorit ovat ommeltu kaksinkertaisina, jolloin saumat kääntyvät nurjalle. Tämä rakenne toimii hyvin lahkeen- ja hihansuissa, kun näkyvä resori on leveä. Silloin kiristyvä resori kääntää saumat automaattisesti nurjalle, eikä ole vaaraa, että saumat kurkkisivat näkösälle. Kädenteille ompelin kanttaukset, jotka ovat nätimmät ja kestävämmät. Nykyisin ompelen ne ennen hihojen saumojen ompelua, sillä silloin ei tule niin helposti venytettyä hihansuuta liikaa. Ainoa haastava kohta on sitten saada hihansuu siistiksi saumankohdalta, kun rakenne on tietysti tosi paksu.
Resorihalkion pohja on haastavampi saada siistin näköiseksi. Olen ommellut pohjukan päältä suoralla ompeleella kiinni nurjalla oleviin resorikaitaleiden päätyihin. Tukikankaan olen silittänyt ennen resorin ompelemista halkioon tukemaan rakennetta. Nepparit on näppärät. Vielä en omista neppikonetta enkä edes pihtejä. Kotona olen vielä selvinnyt hyvin vasaralla.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Neitit kesäkukat!



Tytön Flower -mekon (Ottobre 3 /2012) ompelin viime keväänä. Muokkasin pienintä 128 kaavaa pienemmäksi ja helman kaavan muokkasin niin, että pöytäliinan isot kukkaset säilyivät kokonaisina. Tämän ihastuttavan pöytäliinan löysin Porvoon kirpputorilta, kun olimme oppilaiden kanssa opintomatkalla siellä. Kuvien taustoissa näette palan tulevan kotimme pihapiiriä!

Tämä kukkamekko on ommeltu vanhimmalle muutama vuosi sitten. Kangas on vanha Tampellan vahvaa kangasta. Kaavan olen itse muokannut jotain hihatonta mekkoa apuna käyttäen. Edessä on pystyssä hiuslaskokset ja helmassa laskokset ovat vaakasuuntaan. Takana piilovetoketju. Pääntiellä ja kädenteillä kanttinauhaa.

Autotrikoo lähti mukaani Tenavakulmasta  ja ompelin tutulla puseron kaavalla (Ottobre 4/2011) siitä pari trikoopuseroa. Hihan kaavaa muokkasin hieman kapeammaksi ja pidemmäksi, niin sain 62 koosta sopivan meidän hoikalle kahdeksankuiselle! Mulla on kankaiden oston suhteen nykyisin periaate, että ostohetkellä pitää olla visio mihin kankaan ostan. Toisaalta se on hyvä, ettei jää kaappiin liikaa kankaita eikä mene mahdottomia rahaakaan kankaisiin, mutta toisinaan on mukava tutkia omia kangasvarastojaan ja hakea sieltä ispiraatiota ompeluun.





maanantai 20. toukokuuta 2013

Sydämmellistä!

Pala sydänjoustofroteeta lähti mukaani eräältä kyläreissulta ja ennen ostopäätöstä kysyin tulevalta eskarilaiseltani, että tykkäiskö hän tästä kankaasta. Ja siitä asti hän on kysellyt, milloin hän saa kankaasta puseron ja lippiksen. Viime viikolla sitten sain leikeltyä kankaan ja siitä syntyi pureromekon lisäksi kolme lippistä. Tällä kertaa hieman pienensin lipan leveyttä (4 cm) ja silitin kaksipuolisen tukikankaan lipan sisään. Lippa on paljon helpompi ommella kun sisällä on tukikangas ja lisäksi se tukee sopivasti lippaa. Vuorikankaana on trikookangasta. Mekon olen itse kaavoittanut. Tällaisia perussettejä taas.  Elämä on muuten niin tiivistä, että pienet ompeluhetket nopeasti valmistuvine vaatteineen antavat intoa taas tarttua arkisiin puuhiin.