Sydämmellistä!

Pala sydänjoustofroteeta lähti mukaani eräältä kyläreissulta ja ennen ostopäätöstä kysyin tulevalta eskarilaiseltani, että tykkäiskö hän tästä kankaasta. Ja siitä asti hän on kysellyt, milloin hän saa kankaasta puseron ja lippiksen. Viime viikolla sitten sain leikeltyä kankaan ja siitä syntyi pureromekon lisäksi kolme lippistä. Tällä kertaa hieman pienensin lipan leveyttä (4 cm) ja silitin kaksipuolisen tukikankaan lipan sisään. Lippa on paljon helpompi ommella kun sisällä on tukikangas ja lisäksi se tukee sopivasti lippaa. Vuorikankaana on trikookangasta. Mekon olen itse kaavoittanut. Tällaisia perussettejä taas.  Elämä on muuten niin tiivistä, että pienet ompeluhetket nopeasti valmistuvine vaatteineen antavat intoa taas tarttua arkisiin puuhiin. 

Kevätlippikset!

 Lammaslippis on tehty vanhoista froteepotkareista, jotka olivat jo vähällä mennä roskiin, koska polvet olivat jo ihan risat. Joku ehdotti, että siitähän tulee vielä pipo ja niin tuli. Viime kesänä, kun ompelimme porukalla, eräs äiti siellä ompeli lippiksiä. Innostuin kokeilimaan lippaa tähän paljon käytettyyn pipomalliin. Lammaspiposta tuli tämän neidin suosikkipipo. Pipo käy erityisen hyvin kevään viileämpiin keleihin, kun lippa suojaa vielä auringonpaisteelta ja samalla pitää korvat lämpimänä. Pipo on kaksinkertainen. Mekko on myös itse tehty velourmekko, jossa on raglanhihat ja kuminauhakiristys hihansuissa ja pääntiellä.

Riemukukkakangasta olen leikellyt useampaan vaatteeseen. Ne odottavat vielä työstämistä, mutta jämäpaloista sain nopeasti kasaan tällaisen riemukukka-lippiksen. Lipan sisään silitin tukikangasta.