Jotain valmista syksyyn

Syksyn tullen tämä Metsolasta taannoin ostettu kuviovelour pääsi vihdoin lepäämästä kangaslaatikostani. Kangaspalasta olisi saanut eskaritytölle hupparin, mutta hänellä alkaa omaakin mielipidettä olla, niin kuuntelin ja tein hänelle pitkähihaisen mekkotunikan ja uuden lippiksen. Työtä tein monen viikon aikana, aina hetken kerrallaan ja silti keskeytyksiä tuli paljon. Mutta mitään ei valmistu hetkessä, sen on lähikuukausina saanut todeta ja opettelemista riittää edelleenkin.

Mekko on muuten saman mallinen kun edellinen mekko, mutta nyt kangasta oli käytettäväksi reilusti levenevään helmaa. Helma on myös kaareva. Yläosa on melko tiukka. Kaitelehuolittelun tein ajanpuutteessa vain pääntielle. Tummanruskea resori oli käytetty loppuun, mutta kangasvarastostani löytyi vanha R-collegtionin trikoopaita, josta sain tosi hyvälaatuisen ja napakan kaitalehuolittelun. Kädentiet ja helma on tikattu kaksoisneulalla.

Sovituskuvat on otettu tulevasta kodista, johon tässä loppusykyksystä muutetaan. Ihanin paikka siellä lienee juuri tuo yläkertaan johtava portaikko. Kyllä sinne jo mieli halais asumaan, mutta täytynee vielä malttaa mielensä, että saatais vielä makuuhuoneet täysrempan kourista valmiiksi.

Vanha Singer-kaunokkini (ensimmäinen sähkökäyttöinen Singer- ompelukone) pääsi vähän hommiin, kun ompelin muutaman tuttiketjun vauvalahjoiksi. Aivan huippu ommella tällaisella. Aion ottaa aktiiviseen käyttööni ja pitää sitä koko ajan esillä tupakeittiössämme.